Kalligrafiapajalla on työskennelty tähän mennessä kolme kertaa. Meinasin kirjoittaa, että joka kerta on ollut vaikeampi, mutta oikesti, kaikki tuntui jo helpolta kunnes tuli mainostektauksen vuoro ja veti maton alta kaikesta, mitä työpajassa oli opetettu.
Italicin pien- ja suuraakkoset vaativat harjoittelua ja kärsivällisyyttä, mutta muutamassa viikossa käsi tottui miten kynästä pidetään kiinni, sekä viivoihin, jotka vedetään aina ylhäältä alas. Suurin ja tärkein huomioni ehkä oli, että isommalla terällä tuli kalligrafisempaa jälkeä: kirjaimiin tuli ohuita ja paksumpia kohtia. Pienemmällä terällä on taas luonnollisesti helpompi kirjoittaa pienempää tekstiä, mutta ainakin minun käsistäni pienellä terällä tulee tasapaksuista viivaa niin kovin helposti.
Mainostekstauksesta en haluaisi edes puhua. Juuri kun oppi, että viivat vedetään ylhäältä alas, käskettiinkin vetää viivat tällä kertaa ylhäältä alas. Ja sen pitäisi vielä näyttää hyvältä, tai vähintään luettavalta.
Mainostekstaus, me palaamme vielä.
